Voiko ihmisellä olla liian monta Mulberrya? Minä ja pankkitilini olemme asiasta hieman erimielisiä. No niin, onhan kaapeissa sitten tietysti vielä paljon muutakin: jos laukuista puhutaan, pari Yves Saint Laurentia, Marc by Marc Jacobs, DKNY, See by Chloe, CK Calvin Klein... Älkää kysykö, en näin suoralta kädeltä osaa luetella kaikkia. Pitäisi oikein istua ja miettiä.
Eikä tämä kaappikaaos laukkuihin jää. Jimmy Choota on useampi loota (ja viimeinen kiusaus vielä avaamatta, mutta siitä lisää myöhemmin), on Lanvinia, DVF:ää, Hilfigeriä ja aika monta muutakin popoa. Viime talvena ostamani 12 sentin koroilla varustetut Jaegerin nahkasaappaat ovat vielä kokonaan käyttämättä, mutta onneksi fetissit ovat tulossa ensi talvena muotiin (luin syyskuun britti-Ellestä). Ja vaatteissa olen jo pitkään todellakin luottanut laatuun.
Juuri tästä syystä olenkin julistanut itseni täksi syksyksi shoppailulakkoon, joka alkoi virallisesti tänään. En osta yhtään vaatetta, kenkää enkä laukkua (muutama poikkeus toki on...), ja sen sijaan yritän päästä eroon entisistäkin. En toki suosikeistani, mutta yritän nyt syksyn aikana löytää uusia koteja kaikille sellaisille kaappieni helmille, jotka eivät minulta ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta ja tarvitsemaansa käyttöä. Kohtuullisen pitkällä shoppailijan uralla on tullut tehtyä sellaisia ostoksia, jotka ovat laadustaan (ja hinnastaan!) huolimatta jääneet liian pitkäksi aikaa kaappiini odottamaan käyttöä. On kokonaan käyttämättömiä mekkoja, pari kertaa käytettyjä kenkiä ja laukkuja, jotka ovat unohtuneet uudempien Mulberryjen varjoon...
Vakuuttaakseni itseni tästä hankkeesta olen perustanut tämän blogin. Pysy kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti