Kalliita haaveita

Mikä siinä on, että kaikki tuntuu jatkuvasti kallistuvan? Tarkoitan tällä nyt tietenkin muotia ja muotibrändejä. Hinnat eivät koskaan, siis todellakaan koskaan laske, vaan niitä nostetaan vuosi vuodelta. Esimerkiksi Hermèsin iki-ihanat silkkihuivit klassikkokoossa 90X90 cm maksoivat uusina viime vuoden puolella noin 290 euroa, kun tänä vuonna hinta pompsahti 310 euroon. Huh sentään! Tuota hintaa ajatellen en oikein tiedä, onko onni vai epäonni, ettei Hermèsillä ole Suomessa liikettä - eikä luultavasti koskaan tulekaan, kun aasialaiset kuulemma ostavat kaikki tuotteet ja euroopan liikkeissä myydään ainakin laukuissa eioota jo tälläkin hetkellä - ekä Hermèsin mettikauppa, jonka on luvattu avautuvan Pohjoismaihin tänä vuonna (!!!) ole vielä toiminnassa. Näin siitäkin huolimatta, että olen koko alkuvuoden jo odottanut nettikaupan avautumista kieli ja luottokortti pitkällä... Toiveissa olisi ainakin tämä kallis ihanuus, A Cheval sur mon Carré:

No, niin kauan kuin Hermès ei toimita Suomeen, on onneksi olemassa Huuto.net, Ebay sekä Luxuryscarves, tuo ihana - ja kallis - sveitsiläisputiikki, joka myy käytettyjä ja uusia Hermès-huiveja.

Suurimman järkytykseni koin kuitenkin Mulberryn nettikaupassa, kun näin kevään korvalla ja vuodenajan vaihtuessa aina alkaa tehdä mieli uutta laukkua. Toiveissani olisi ehkä mieluiten Lily, jota minulla ei vielä ole, mieluiten värikäs, joko denimpinkki tai tämä vihreä:

Ikävä kyllä Lilyt on aika lailla hinnalla pilattu. Nahkaisen Lilyn hinta on nykyään 620 euroa - melko paljon, kun vertaa huomattavasti suuremman perusvärisen Bayswaterin hintaan, 750 euroa. Jopa denimkankaisena Lilystä saa pulittaa 500 euroa. Huh!

Mutta toivoa on: tarkistin, mihin aikaan Mulberryn kesäale alkoi vuosi sitten. Se tapahtui viikkoa ennen juhannusta. Siis alle kolme kuukautta enää...

...kuka niin pitkään jaksaa odottaa?

Kevätsiivousta

Sitä sanotaan, että mitään ei pitäisi heittää pois ennen kuin 7 vuoden kuluttua, koska kaikkea voi aina tarvita. Toisaalta muotigurut sanovat, että jos vaatetta ei ole käyttänyt vuoteen, se pitäisi panna kiertoon. Tim Gunn (muistattehan Muodin huipulle -miehen?) sanoo jommassakummassa kirjassaan (olikohan se Quality, Taste and Style?) niinkin tylysti, että jos vaate on likainen tai rikkinäinen vaate on seissyt viikon (!) odottamassa pesua tai korjausta, se on  merkki siitä, ettei vaate olekaan niin rakas ja se on siksi pantava kiertoon. Huh, jos uskoisin Gunnia, supistuisi vaatevarastoni melko pieneksi. Etenkin kemiallista pesua odottavien vaatteiden kassi saa joskus notkua toista kuukauttakin, ennen kuin saan viedyksi sen pesulaan...

Joka tapauksessa olen nyt vuodenajan vaihdoksen kynnyksellä käynyt vaatekaappejani (kyllä, niistä on puhuttava monikossa) läpi oikein tiuhalla kammalla, ja lopputulos on nähtävissä Huuto.netissä. Siellä ovat parhaillaan muun muassa nuo Panos Emporion bikinit, jotka ostin vuosi tai kaksi sitten, ja joita en tosiaan ole käyttänyt yhtään kertaa. Somat kyllä, mutta kun vain ei...

Moni minulta pitämättä jäänyt vaate onkin jo löytänyt uuden kodin, ja toivottavasti moni löytää vastakin. Niin ikävää kuin joistakin vaatteista luopuminen saattaakin olla, ajatelkaamme positiivisesti: uusien ostaminen se vasta kivaa on, ja vielä mukavampaa, jos kaapissa on niille myös tilaa. Ja johonkin se raja on vedettävä (vaikkakaan en vielä ole täysin varma, mihin): jos vaate on ollut liian pitkään käyttämättä, jostakin kummallisesta syystä se todennäköisesti jää myös kokonaan käyttämättä. Liekö tämä sitten vaatekarmaa vaiko mitä.

PS: En siis ole shoppailulakossa enää, vaikka blogin nimi niin kertookin! Rajansa kaikella, varsinkin shoppailulakolla, joka ei loppujen lopuksi ollut kummoinenkaan menestys...

PS2: Minulta kyseltiin Huuto.netissä myynnissä olevista Louboutineistani, jotka olen esitellyt myös tässä blogissa. Väärinkäsitysten välttämiseksi: kyseessä EIVÄT siis ole ne kengät, jotka ostin Outnetista ja, kuten täällä kerroin, myös palautin sinne. Myynnissä olevat on ostettu Nina'sista ja kuittikin löyty.