Oi mikä ihana kiusaus!

No niin, pitihän se arvata: meikäläinenkö muka pystyisi puolenvuoden shoppailemattomuuteen. Äh...

No, joka tapauksessa, saanko esitellä: uudet ihanat SuperTrash-korkkarini, jotka tulivat juuri äsken postista. Vaikka korkoa on kymmenen senttiä, näillä todellakin on helppo kävellä! Uskomatonta. Ajattelin tilatessani, että eihän shoppailulakkoni ole rikottu, jos palautankin kengät, kun ei niillä kuitenkaan voi kävellä... No, enpä raaskikaan palauttaa. Sovitaan niin, että tämä on virhe, joka vahvistaa säännön. Eikö vaan? Ja sitä paitsi, omatpahan ovat rahani...

Sandaalit näyttäävät luonnossa paljon paremmilta kuin Asoksen nettisivulla, josta ne tilasin. Asoksen kuvassa nahka näytti jotenkin harmaalta:

Kiva yllättyä näinkin päin: oikeasti väri ei ole harmaa, vaan napakan musta.

SuperTrash kuuluu muuten suosikkimerkkeihini, vaikka minulla aluksi olikin ennakkoluuloja nimen vuoksi (ruveta tässä nyt jotain roskaa ostamaan!) Laatu on hyvä ja tyyli aika virkistävä ja mikä parasta: hinta ei ole aivan hillitön. Alehintaiset SuperTrash-sandaalini ovat jopa halvemmat kuin Versace for H&M-sandaalit, jotka saattavatkin nyt tämän lankeemuksen vuoksi jäädä ostamatta...

Jopa tuli Versacelle hintaa!

Huh! Ennakoin brittihintojen perusteella, että Versace for H&M -kokoelman suosikkinahkatakkini maksaisi Suomessa 169 tai 179 euroa. Ja vielä mitä! Takille rätkähti hintaa peräti 199 euroa!! Mistä meitä euroalueen ihmisiä oikein rangaistaan?

Kokoelmahan tuli jo eilen kokonaan nähtäville henkkamaukan nettiin. Kiva toki tutustua valokuviin ja hintoihin etukäteen, mutta tuttuun tapaan nettisivu ei kerro kaikkien vaatteiden materiaaleja. Olisi kiva tietää esimerkiksi se, onko miesten puolella myytävä sininen  kaulahuivi villaa vai ei. Vaiko peräti kasmiria? Laatu todellakin vaikuttaa ostopäätäkseeni! Jos huivi on akryyliä, se saa kyllä jäädä kauppaan odottamaan jotakuta muuta asiakasta.

Muutenkin on jotenkin kumma olo, että tämä kokoelma ei lopultakaan oikein säväyttänyt. Kuten pelkäsin, kimallusta ja tingeltangelia on minulle liikaa. Saa nähdä, kasvaako kiinnostus tämän kolmen viikon aikana, mikä on jäljellä kokoelman myyntiintulemiseen. Tällä hetkellä tuntuu, että bilemekon ostajana sijoittaisin 200 euroa Versace for H&M:n sijaan mieluummin vaikka tähän Yooxissa myynnissä olevaan D&G:n silkkimekkoon:

Versace for H&M on jo esillä

Ihan totta! Koko kolmen viikon päästä myyntiin tuleva Versace for H&M -kokoelma on paljastettu jo nyt, menkää kiireenvilkkaa katsomaan sitä britti-Voguen sivuille!

Kokoelmassa on aika paljon sinänsä ihan kivoja mekkoja, joita en kylläkään himoitse, koska niille on loppujen lopuksi melko vähän käyttöä. Silkkisiä värikkäitä mekkoja roikkuu kaapissani jo ennestään, enkä kyllä muista että olisin koskaan keskellä talvea niitä käyttänyt (Suomessa ainakaan). Myös hawaijikuosiset legginsit jäävät minulta kyllä ostamatta...

Sen sijaan himoitsen - yllätys yllätys - kokoelman nahkatakkia ja avokkaita. Eli jos onni on myötä, ostoslistallani ovat nämä:

Itse asiassa kokonaisuuttahan piristäisi värikäs silkkihuivi:

Harmi vain, että hinnat tuntuvat tälläkin kertaa olevan aika suolaiset. Takki kustantaa 149,99 puntaa, minkä pitäisi olla noin 172 euroa. Saahan nähdä, mihin hinta euroissa sitten asettuu, onko se 169 vai 179 euroa...

Bilejalkojen pelastus?

Päätin sitten lopultakin käyttää Jaegerin mustia korkosaappaita, jotka ovat olleet kokonaisen vuoden kaapissa kenkälaatikossa ilman ensimmäistäkään käyttäkertaa. Jaa miksi? Saappaissa on 12 sentin korko, ja jo pitempi "harjoittelu" kotioloissa aikaansaa ikävää painetta päkiöissä...

En olisi varmaan vieläkään uskaltanut kokeilla Jaegereitani käytännössä, ellen olisi sattunut tekemään löytöä kauppareissulla. Minulla on ollut jo pitkään silikoniset päkiätyynyt muun muassa kiiltonahkaisissan Jimmy Choo -saappaissani, mutta en todellakaan edes tiennyt, että silikonista tehdään nykyään kokopohjallisia. Todellakin suosittelen!

Valitsin viisaasti Jaegerin saappaideni ensiesiintymispaikaksi teatterin (=paljon istumista seisomisen sijaan), mutta tästä huolimatta vannon, että selvisin kotiin hengissä ainoastaan silikonipohjallisten ansiosta. Alussa kengät olivat vielä siedettävät, mutta kotimatkalla väliajalla nautitun skumppalasin jälkeen... auts!

Ilman silikonipohjallisia en takuulla lähde Jaegereissa enää minnekään, ja voipa hyvin olla, että Jaegerit saavat seuraavaa näyttäytymistään odotella jonkin aikaa, oli sitten pohjalliset tai ei. Sen sijaan pohjalliset pääsevät kyllä varmasti käyttöön jo piankin. Taivaalliset jalkapohjia hierovat nystyrät saavat pelastaa minut vielä monissa bileissä - ja miksipä ei myös ihan tavallisena arkipäivänä? Onhan ihanaa, jos niiden ansiosta voi helpommin käyttää korkeita korkoja ihan joka päivä!

Mulberryn uutuus: kettulaukku

Tältä näyttää Mulberryn syksyn uutuuslaukku Fox Lock. Pitäisiköhän tähän nyt ihastua?
Todellisuudessahan tämän satchel-laukun malli on ihan (tai ainakin melkein) sitä samaa vanhaa tuttua Alexaa. Uutta on punaruskea nupukkinahka, jota ei ole aikoihin Mulberryllä nähty (en ainakaan muista!), ja tietenkin uusi ketunnnäköinen kääntölukko. Lukosta pidän: se on samantyyppinen kuin Mulberryn ikoninen postman lock, mutta kuitenkin uudenlainen ja aika vekkulikin.

Toki Fox Lock satchel henkii brittiläsitä maalaiseleganssia ja hiukan 70-lukuakin, mutta ihan vielä tämä malli ei ole sydäntäni sulattanut. Sen sijaan uuden Fox Lock clutchin ottaisin vaikka heti! Ketjuhihnallinen pikkulaukku on todella loistava asuste, jolla arkisemmastakin vaatteesta saa pikaisesti juhla-asun, ja tässä clutchissa on todellakin jotakin aistikkaan vanhanaikaista...

Vaikka hihalaukut ovatkin ihania, niin muistetaanhan sitten että täyspitkän iltapuvun kanssa ne eivät käy. Sellaisiin bileisiin tarvitaan hihnaton clutch tai hiukan mielukuvitusta: jollei hihnaa saa irti, sen voi aina sujauttaa laukun sisään. Instant black tie clutch!

Minun kenkäni nyt alessa!

Satuinpa vilkaisemaan H&M:n nettialea ja mitä näinkään: Henkkamaukka myy alenhintaan viime kevään Swedish Hasbeens for H&M-kenkiä!
Hullaannuin keväällä tuohon yhteistyömallistoon oikein kunnolla ja omistankin henkkamaukan Hasbeensejä todellakin peräti neljä paria. Kiilakorkoisia gladiaattorisandaaleja (kuvassa) ostin peräti kahdet, kun en osannut valita valkoisen ja beigen välillä. Kengät ovat todella mukavat jalassa. Ainoa miinuspuoli on ehkä se, että nahka on uutena hieman kovahkoa, mutta pehmenee kyllä käytön myötä.
Noin 40 euroa maksaneet kengät eivät minusta olleet kovin hinnakkaat keväälläkään, mutta nyt Hasbeensit saisi peräti kahdellakympillä! Ei todellakaan mikään iso hinta laatukengistä, vaikka Suomen oloissa niitä ikävä kyllä pääsee käyttämään vasta kesällä. Swedish Hasbeens on kuitenkin laatumerkki ja sen ns. omat kengät ovat aivan toisissa hinnoissa - sanotaanko, että kymmenkertaisissa ainakin.

Versace mainostaa jo + uudet kuvat

Versace for H&M on sitten aloittanut mainoskampanjansa ainakin englanninkielisissä naistenlehdissä. Täydellinen kokoelmahan on tuttuun tapaan salaisuus, joka paljastetaan vasta noin viikkoa ennen kuin kokoelma tulee kauppoihin (ja nettiin tietysti myös). Tällä kertaa paljastaminen tapahtuu 8.11 New Yorkissa.

Muutamien asujen kuvia on kuitenkin jo vuotanut nettiin ainakin sen jälkeen, kun Venäjän Vogue esitteli kuvia yhtenä ensimmäisistä. Kuvia löytyy täältä ja myös täältä.

Itse en ole mitenkään vaikuttunut, ja luulenpa, että ainakin nämä kuvien asut jäävät minulta ostamatta. Niititetty nahkamekkokaan ei oikein ole tyyliäni (tuntuvatkohan takapuolen niitit ikäviltä istuessa??). Sen sijaan ehkä kuitenkin saattaisin sortua niititettyyn nahkatakkiin, jos se ei kimalla aivan kuin joulukuusi. Takin sentään voi yhdistää vaikka yksivärisen mustiin housuihin ja korkokenkiin, jolloin kokonaisuus ei ole niin levoton. Nahkatakki antaa katu-uskottavuutta myös pikkumustalle (tosin Versacen tapauksessa kyseessä lienee pikemmin catwalk- kuin katu-uskottavuus), ja yhdistelmä toimii loistavasti pikkujouluissa Suomen säässä: eipähän tarvitse hytistä vilusta hihattomassa mekossa, ja jos bileiden tunnelma nousee ja lämpötila kohoaa, takki on helppo riisua.

Oikeastaan eniten odottelen kuitenkin sitä, josko kokoelmaan kuuluisi kenkiä. Mustat platform-avokkaat tai -saappaat olisivat kiva juttu, eikä välttämättä haittaa, vaikka niihinkin olisi jokunen niitti ujutettu...

Mitä vaatekaapistasi puuttuu?

Se on kummaa, miten tulee shoppailtua samanlaisia tavaroita kerta toisensa jälkeen. Kun vaikka ihastuu tote-malliseen laukkuun, ostaa sellaisia kerta toisensa jälkeen. Sitten kun johonkin tilanteeseen sopisi olkalaukku paremmin, ei sellaista tietenkään ole.
Omassa vaatekaapissani on esimerkiksi kohtuullinen määrä nahkatakkeja, joista suuri osa vieläpä 3/4-hihalla. Kivoja kaikki, mutta valitettavasti Suomen säässä vajaahihaiselle nahkatakille on käyttöä kovin harvoin... Omistan myös kohtuullisen kasan enemmän tai vähemmän juhlavia sandaaleja, ja syksyisin ja talvisin saankin kiroilla, kun umpiavokkaissa ei ole mistä valita.

Mitä sinun vaatekaapistasi puuttuu? Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia. Tässä oma top3-listani siitä, mitä voisin omistaa enemmänkin.

1. Perustrikoot. Mustat tai valkoiset lyhyt- tai pitkähihaiset t-paidat, jotka sopivat yhteen minkä tahansa asun kanssa ja joita voi käyttää neuleen tai jakun alla. Näitä vaatteita tulee käytettyä ja pestyä paljon, joten niiden tulisi olla hyvälaatuisia, mutta oudosti ne ovat myös juuri niitä vaatteita, joiden kohdalla tulen aina säästäneeksi väärässä paikassa. Loppujen lopuksi tulee kalliimmaksi ostaa kymmenen parissa pesussa kulahtavaa henkkamaukkaa kuin yksi kunnollinen - esimerkiksi tämä James Persen t-paita, jota myy NAP:

2. Valkoinen perusmallinen kauluspaita. En ymmärrä, miten olen tähän saakka voinut selvitä ilman sellaista, enkä ymmärrä myöskään, miten olen voinut välttyä sellaisen ostamiselta. Aina, kun olen ostamassa valkoista puuvillaista peruspaitaa, valitsenkin jotain muuta. On minulla vaaleanbeige silkkisekoitepaita, röyhelökauluksinen valkoinen paita ja vajaahihainen paita, mutta ei juuri sitä oikeaa, sellaista kuin tämä Burberry:

3. Laadukkaat alusvaatteet. Taas säästämistä väärässä paikassa. Viime keväänä pakotin itseni alusvaateostoksille ja palasin muutaman Maidenformin, Calvin Kleinin ja Patrician vaatekappaleen kanssa, mutta silti huomaan säännöllisesti joutuvani aamulla paniikkiin, kun alusvaatelaatikosta ei löydy kuin nuhjaanutneita ja rikkinäisiä puuvilla-alkkareita, jotka olisi oikeastaan pitänyt heittää jo pois (mutta jotka, viisaasti kyllä, olen vielä jättänyt talteen pahan päivän varalle...). Miksi, oi miksi en koskaan ole saanut pakkomiellettä hankkia vaikka Stella McCartneyn ihanaa silkkisä alusasusettiä?

Rakkautta (ja alekoodeja) jaossa

Ah, perjantai! Kyllä tätä onkin taas odotettu. Enkä odota mitään bileitä (vaikka kivoja nekin ovat), vaan ihan rauhallista loikoilua omalla kotisohvalla. Lasi kuoharia ei tietysti koskaan perjantaina ole pahitteeksi...

Tulikin mieleeni, että on kummallista, minkä vaatekappaleen hankkiminen on yleensä kaikkein vaikeinta. Kotiasun! Näin ainakin minulla. En kerta kaikkiaan osaa ostaa mukavaa, rentoa ja päällä hyvältä tuntuvaa kotiasua, joka olisi myös kivannäköinen ja jossa ei hävettäisi piipahtaa lauantaina ostamaan maitoa lähikaupasta. Miten se onkin niin vaikeaa? Käytännössä se menee yleensä niin, että vaihtoehtoina ovat joko tyylikkäämpi ja epämukavampi asu ja mukavampi ja vähemmän hyvännäköinen asu. Mietin pitään, ja päädyn lopulta tyylikkäämpään - ja kotona huomaan, että se a) kiristää tai kinnaa jostain, b) siinä tulee vilu tai c) se on vain niin hyvännäköinen, etten raasi käyttää sitä kotihommeleissa likaantumisen ja rikkoontumisen pelossa. Niinpä siis istun kotona ilta toisensa jälkeen rumissa, mutta mukavissa verkkareissa :( Oikein hävettää!

Tekisi jonakin päivänä mieli kokeilla kehuttua Juicy Couturen velourasua. Olen aiemmin kavahtanut asua siksi, että Paris Hilton kuulemma käyttää sellaista, mutta ehkäpä hän ei ole koko mallin ominaisuuksia onnistunut pilaamaan.

Nyt Juicy Couturea ja muuta kivaa saisikin viikonlopun ajan todella edullisesti Outnetista. Outnet käski minun jakaa rakkautta ja lähetti minulle äsken tarjouskoodin, jota saan siis jakaa perheelle ja ystäville (ja sovitaan niin, että te olette niitä ystäviä). Siis koodilla SHARELOVE20 saa viikonlopun ajan maanantaihin saakka 20 prosenttia alennusta Outnetin jo valmiiksi alennetuista hinnoista. Esimerkiksi näille Juicy Couturen normaalisti sata euroa maksaville housuille jää siis nyt vain 40 euroa hintaa. Shoppailkaa!

Melkein 800 sivua muotia

Sain sitten vihdoin käsiini syyskuun jenkki-Voguen! Syyskuun numerohan on ainakin muotiraamatun amerikkalaisversiossa perinteisesti aina vuoden paksuin, esitelläänhän siinä alkavan kauden trendit. Jostakin kumman syystä syyskuun numeron saapuminen Suomeen tuntuu kestävän vuosi vuodelta pitempään. Lehti tuli todellakin meillä myyntiin vasta äskettäin, ja telineet tuntuvat yhä olevan täynnä sitä (vink, vink!), vaikka Yhdysvalloissa on jo pitkään myyty lokakuun numeroa ja kohta myydän varmaan jo lokakuutakin.

Epäilen, että hitaalla myyntiintulolla täytyy olla jotakin tekemistä lehden massiivisen koon kanssa. Syyskuun numero ei todellakaan tälläkään kertaa pettänyt, vaan sivuja on melkein 800! Ymmärrettävästi painoa kertuu per lehti sen verran, että pikapostissa ei tätä numeroa totisesti Suomeen lähetetä.

Syyskuun Voguen teosta on muuten tehty dokkarikin, joka on tietysti nimeltään September Issue. Minulta tämä teos on edelleen näkemättä, vaikka leffahan tuli markkinoille jo muutama vuosi sitten. Siinähän puuhastellaan vuoden 2007 syyskuun numeron parissa. Onko joku nähnyt leffan? Mielipiteitä?

Kiitos muuten Kiiulle Vuittoneita koskevasta kommentista. Ajaton ja helppo yhdistää kaikkiin vaatteisiin - hm, kuulostaapa tutulta! Juuri tästä syystä olen itse viehtynyt Mulberryihin. Vaikka pakko on myöntää, ettei Bayswater sittenkään oikein rimmaa verkkareiden ja lenkkareiden kanssa (olen muutaman kerran syyllistynyt tähän lookiin palatessani kuntosalilta, jonne olen kiirehtinyt suoraan töistä). Sen sijaan Alexa menee melkein täydestä jopa urheiluasun kaverina...

Mikä Vuittonissa viehättää?

Bongalin viikonloppuna liikenteestä useamman Vuittonin laukun (ja kyllä - ihan aidon! Vaikka feikit ovat hyviä, väitän osaavani arvioida kantajan olemuksen perusteella aika pitkälle sen, onko olalla kiikkuva laukku oikea vai ei) ja tulin taas kerran pohtineeksi, mikä niissä niin monia viehättää. Kivoja laukkuja toki, mutta miksi siihen törmää niin usein? Huomattavasti harvempi kantelee vaikka Yves Saint Laurentia, jota itse useimmiten kanniskelen silloin, kun Mulberryt ovat syystä tai toisesta jääneet kotiin.

Pliis, selittäkää minulle, Vuitton-fanit! En tarkoita vinoilla, vaan kysymys on ihan vilpitön. Itse en ole oikein saanut makua Vuittoniin, ja erityisesti minua häiritsee se valtava liikkeellä oleva feikkien määrä. Ainakin perusmallista monogrammikanvaasilaukkua käyttävältä varmaan jatkuvasti kysellään, onko laukku aito vai ei... vai eikö? Kertokaa toki!

Viikonloppuna katukuvassa näkyi tosin kanvaasilaukkujen sijaan erityisen paljon kiiltonahkaista (monogram vernis) Almaa eri versioina:

Kivanmallinen laukku sinänsä, ja kieltämättä kiiltonahkainen pinta on kuin karkkia vain, mutta sittenkin...