Se on kummaa, miten tulee shoppailtua samanlaisia tavaroita kerta toisensa jälkeen. Kun vaikka ihastuu tote-malliseen laukkuun, ostaa sellaisia kerta toisensa jälkeen. Sitten kun johonkin tilanteeseen sopisi olkalaukku paremmin, ei sellaista tietenkään ole.
Omassa vaatekaapissani on esimerkiksi kohtuullinen määrä nahkatakkeja, joista suuri osa vieläpä 3/4-hihalla. Kivoja kaikki, mutta valitettavasti Suomen säässä vajaahihaiselle nahkatakille on käyttöä kovin harvoin... Omistan myös kohtuullisen kasan enemmän tai vähemmän juhlavia sandaaleja, ja syksyisin ja talvisin saankin kiroilla, kun umpiavokkaissa ei ole mistä valita.
Mitä sinun vaatekaapistasi puuttuu? Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia. Tässä oma top3-listani siitä, mitä voisin omistaa enemmänkin.
1.
Perustrikoot. Mustat tai valkoiset lyhyt- tai pitkähihaiset t-paidat, jotka sopivat yhteen minkä tahansa asun kanssa ja joita voi käyttää neuleen tai jakun alla. Näitä vaatteita tulee käytettyä ja pestyä paljon, joten niiden tulisi olla hyvälaatuisia, mutta oudosti ne ovat myös juuri niitä vaatteita, joiden kohdalla tulen aina säästäneeksi väärässä paikassa. Loppujen lopuksi tulee kalliimmaksi ostaa kymmenen parissa pesussa kulahtavaa henkkamaukkaa kuin yksi kunnollinen - esimerkiksi tämä James Persen t-paita, jota myy
NAP:
2.
Valkoinen perusmallinen kauluspaita. En ymmärrä, miten olen tähän saakka voinut selvitä ilman sellaista, enkä ymmärrä myöskään, miten olen voinut välttyä sellaisen ostamiselta. Aina, kun olen ostamassa valkoista puuvillaista peruspaitaa, valitsenkin jotain muuta. On minulla vaaleanbeige silkkisekoitepaita, röyhelökauluksinen valkoinen paita ja vajaahihainen paita, mutta ei juuri sitä oikeaa, sellaista kuin tämä Burberry:
3.
Laadukkaat alusvaatteet. Taas säästämistä väärässä paikassa. Viime keväänä pakotin itseni alusvaateostoksille ja palasin muutaman Maidenformin, Calvin Kleinin ja Patrician vaatekappaleen kanssa, mutta silti huomaan säännöllisesti joutuvani aamulla paniikkiin, kun alusvaatelaatikosta ei löydy kuin nuhjaanutneita ja rikkinäisiä puuvilla-alkkareita, jotka olisi oikeastaan pitänyt heittää jo pois (mutta jotka, viisaasti kyllä, olen vielä jättänyt talteen pahan päivän varalle...). Miksi, oi miksi en koskaan ole saanut pakkomiellettä hankkia vaikka Stella McCartneyn ihanaa silkkisä alusasusettiä?
