Palaan nyt lopultakin niihin Louboutineihin, joista on ollut puhetta jo pitkään. Siis: sen lisäksi, että ilmeisestikin poden Louboutin-lobotomiaa, olen myös Louboutin-rajoitteinen. Tarkemmin sanoen minulla on yksi oikean jalan pikkuvarvas, joka ei millään suostu asettumaan herra Christianin suunnittelemiin kenkiin.
Outnet-palautusteni ja vaihtokauppojeni jälkeen päädyin siis tosiaan yrittämään vielä kerran. Kaupassa pikkuvarvas olikin ihan hiljaa, eikä protestoinut upeita pumpseja millään tavoin. Mutta entäpä sitten todellisessa käytössä! Voin aivan kuulla, kun varpaani surkeasti huutaa: päästä minut pois...
Koska en en sentään ole sukua Tuhkimon ilkeille sisarpuolille (muistatte lasikengän, jonka avulla prinssi yritti etsiä ah niin ihanaa mutta kovin pienijalkaista rakastettuaan Tuhkimon karattua bileistä puoliltaöin?), en ole (toistaiseksi) harkinnut varpaani amputoimista. Sen sijaan yritän kouluttaa Louboutinejani kohtelemaan varvastani mukavamalla tavalla. Villasukkien käyttäminen Louboutineissa ei ehkä ole aivan etiketin mukaista, mutta hälläväliä, sillä se tuntuu toimivan! Tavoitteena on tietenkin venyttää kenkää oikeasta kohtaa muutaman riittävän millin verran, jotta varpaani pääsisi pinteestä. Suosittelen samaa vanhaa konstia myös kaikille niille, jotka ovat vahingossa ostaneet liian pienet kengät. Konsti tepsii vielä paremmin, jos kostutat sukat kengänvenykesuihkeella, jota saa aivan tavallisista marketeistakin.
Mutta hei, muistathan, että vain nahkakenkä venyy menettämättä muotoaan. En takaa venytyskonstien luotettavuutta keinonahkaisille kengille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti