maanantai 2. huhtikuuta 2012

Toivelakku - sinne se meni

Äh. Tajusin sitten aivan liian myöhään, minkä laukun olisin ihan oikeasti tälle tulevalle kesäkaudelle halunnut: Mulberryn Bayswaterin fuksian värisenä. Tämän laukun kun ovat halunneet monet muutkin, eikä sitä taida olla jäljellä enää missään.

Bongasin laukun viikonloppuna MyTheresan nettikaupasta ja samoin tein kehitin jopa rahoitussuunnitelman: mietin vakavissani, että pistäisin Huuto.nettiin myyntiin kaksi Mulberryn laukkuani sekä ehkä myös Marc by Marc Jacobsin Natashan ja Roberto Cavallin clutchin. Ajattelin, että ainakin osa näistä menisi nopeastikin kaupaksi, ja säästötiliä ei tarvitsisi rääkätä kovinkaan pahasti uutta hankintaa tehdessä. Ja tottahan on, että kaikki mainitut laukut ovat olleet viime aikoina kovin vähällä käytöllä - kuten tosin myös kaksi isoa YSL:ni, joita en käyttänyt talvella kertaakaan ja värin (tummia) takia tuskin käytän kesälläkään. Surullista toki upeiden laukkujen kannalta, mutta en ole ihan vakuuttunut, että olisin niistä valmis vielä luopumaan.

No, nyt ovat siis niin laukun osto- kuin myyntisuunnitelmatkin siis jäissä toistaiseksi. Ehkä kevät/kesälaukku jääkin tänä vuonna hankkimatta. En oikein osaa edelleenkään himoita laukuissa mitään muuta merkkiä kuin Mulberryä (paitsi Hermèstä, ja sitä saankin himoita kaikessa rauhassa pitkään ja hartaasti, sen verran yli budjettini on merkin laukkujen hintataso), ja värikkäimmät yksilöt - joita nyt tekisi mieli - taisivat enimmäkseen mennä jo. Cookie-kokoelma ei minua nyt innosta lainkaan, sillä jostakin syystä sievistelevä pitsireunus pikemmin kavahduttaa kuin ihastuttaa ja mielikuva keksistä ja laukusta yhdessä tuo mieleen lähinnä rasvatahran laukussa... Bayswater satchel, jota fuksiana vielä saa, on luultavasti tarpeisiini liian pieni. Myöskään vihreä Bays ei ole vielä oikein kunnolla sykähdyttänyt. Jonakin kesänä himoitsin vihreää, mutta tänä vuonna se ei ole ainakaan vielä iskenyt.

Joten eipä tällä erää muuta kuin odotellaan ja ihmetellään, mitä uutta tapahtuu laukkurintamalla!

...yleensä aina, kun sanon noin, jotakin tapahtuu ja pikemmin kuin arvaankaan. Tuskin nyt sentään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti